Jalkoja särkee. Tai siis ei säre enää koska on jo sen verran ilta mutta tänään on särkenyt. Koska olen kävellyt kuin muthafucka joka päivä.

Luin tuossa jtn aikaisempien vuosien blogauksiani ja mitä hittoa, verraten nykyhetkeen voisi melkein ajatella että olen tullut sulkeutuneemmaksi. Eikä pelkästään tekstien määrän puolelta vaan sisällöllisestikin. Vaikka olevinaan olen kyllä ajatellut viime vuosien aikana nimenomaan vapautuneeni. Vai olenko vaan enemmän siirtänyt itseäni nk. todelliseen maailmaan? Emmä tiiä, mitä tää nyt on. Tarvin kai vielä sen viimoisen henkisen läpsyn (henkiseen) naamaani. Vähän niinkun hevoista läimäyttäisi pyllylle että se oikein karauttaisi itsensä vauhtiin. You know. En minä osaa enää mitään blogia kirjoittaa, tulkaa juttelemaan ja kyselemään minulta iteltäni. Tjaa ehkä blogaus onkin minulle jo liian epäsuoraa toimintaa? Enemmän oikeaa äksöniä! No, hankitaan sitä ni voin sitten kirjoittaa blogiini siitä.

Huomenna on vapaapäivä. Mitä mahdollisuuksia.

np. Iron & Wine - Wolves (Song Of The Shepherd's Dog)