Pääni pyörii jo toista päivää vainoharhoissa. En edes saa kunnolla kiinni siitä asiasta mitä kuvittelen. Niin en voi tietää varmuudella miten paljon kuvittelen ja miten paljon asioista on oikeasti totta, tai huolehtimisen arvoisia. Enhän minä tiedä oikeastaan mistään mitään, olen vaan jumiutuja. Jurraan pakkomielteisesti johonkin ajatukseen tai käsitykseen. Tai sitten konkreettisesti paikalleni; en pysty tekemään mitään minkään suhteen. En edes ole tarpeeksi innoissani. Miten helvetissä minä saan muutettua. Pitää pakottaa itsensä, se on se semmoinen juttu mikä auttaa jos mikään muu ei toimi.

Ja jos joku soittaa. Niinniin. Jos erehdyn vastaamaan, ni suljen samantien jos motiivi puhelulle on jonkun muun typerät ongelmat. Minä en jaksa miettiä edes omia asioitani ni en kyllä erityisesti myöskään muiden.

Ajattelin että jos tosiaan tekisin sen jonkun toisen blogin. Ni pitäisiköhän tehdä se sitten täysin salaiseksi. Että sitä voi lukea kuka vaan kuka sattuu sinne eksymään, mutta etten kellekään tuntemalleni ihmiselle kertoisi missä se on. Tai että se edes on olemassa. Nii ajattelin tämmöstä ratkaisua ihan vaan sen takia että voin valittaa niin paljon kuin haluan kun en minä sitä muuten oikeen voi tehdä.

Mut jaa tuskinpa sekään oikein onnistuisi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Näin muuten unta että hyppäsin vesiputoukseen, se oli aika elävöittävää.

np. Cristal Snow - Wicked