Palasin kotiin tänään, zchjauh. Nyt kun änkesin äsken tähän koneelle niin tuli heti lamaannus. Aloin jo tuntea itseäni suht tehokkaaksi, tai ainakin päämäärätietoisemmaksi Helsingissä, mutta nyt lamaannus alkaa levitä taas. Pöh! Käytänpä hyväkseni käsittääkseni harvenevia työtunteja ja koitan saada väliajalla aikaan jotain. Ts. luettua mahdollisimman paljon ja valmistauduttua, no, kaikkeen. Kevääseen, syksyyn.
Ja niin, uusi vuosikin tulee kohta. Minä vietän sen täällä parhaan ystäväni kanssa. Humalassa toki. Siitä tulikin mieleen että sain joululahjaksi punaviiniä siskon appivanhemmilta, how convenient.

Ja niin, no, ehkä aioinkin kirjoittaa enemmänkin joulusta ja Helsingistä mutta enää en aio tehdä sitä, koska ei siinä nyt periaatteessa ole mitään sen ihmeempää kerrottavaa, eikä kaikki ole tuoreessa muistissa, sinänsä. Mutta lähinnä sen takia että eilispäivänä äiti ja sisko riitelivät TAAS. Siis, en kestä. Eikö ne osaa edes jouluna olla?! Entisestä tuttu vitutus+harmitusefekti oli nyt paljon suurempi koska oli joulu enkä taaskaan voinut asialle mitään. Koko fiaskokin lähti taas niin typerästä jutusta mutta paisui niin älyttömyyksiin että lopulta kun äiti jäi siskon appivanhemmille rauhoittumaan eikä sanonut siitä siskolleni mitään niin sisko vei äitin tavarat omasta kämpästään rappukäytävään. Jnejnejne. Ts. hurjemmaksi menee vaan nämä riidat joka kerta. Kyllä se ne tavaransa sai mutta eipä se kivaa ollut siltikään. En kirjoita siitä enempää etten pahoita mieltäni uudestaan/enempää. Hyvää joulua minulle, jee.

Joulusta muihin aiheisiin. Luen nyt sitä trollikirjaa Ennen päivänlaskua ei voi. Ei sitä btw ole enää paljon luettavanakaan, olen yllättävän nopea. Tosin tuo tekstikin nyt on tuollaista. Mutta en nyt analysoi sitä, VIELÄ. Mutta öö, tässä tämmöinen välinäyte (major spoiler warning):

Se pongahtaa suoraan syliini sohvalle, ja kietaisee itsensä kerälle polvieni päälle. Katajanmarjojen tuoksu leviää huumaavana sieraimiini ja Pessin lämmin, metsästyksen kiihkosta hehkuva paino reisilläni on kestämätön. Pessi puhdistaa laiskasti suupieliään verestä, ja tuskin tiedän mitä teen kun vedän sitä vielä vähän itseäni kohti, aivan vähän ja varovasti vain, ja samalla hetkellä kun sen kuuma selkä koskettaa vatsaani minä purkaudun kuin tulivuori.
   Sydämeni takoo kiviporan intensiteetillä ja äänellä. Sperma on tahrinut Pessin selän ja omat reiteni ja minä koetan kaikin voimin olla ajattelematta mitä äsken tapahtui.

Ezillai!

PS. Pessi on siis se peikko jos joku ei tajunnut