Onpa tylsä elämä. Tällä hetkellä siis. Ei koko ajan, mutta suhteellisen usein. Nytkin olisi vaikka mitä tekemistä, ihan mielekästäkin sinänsä: piirtämistä, lukemista ja sitä siivoamiasta, tai järjestelyä. Mutta jotenkin tuntuu ettei pysty keskittymään, tuntuu ihan siltä kuin olisi jotain kesken. Tietysti nuokin asiat on kesken mutta jotain muuta. En löydä rauhaa. En pysty keskittymään mihinkään paneutumista vaativaan, oli se sitten kivaa tai ei, koska jotain muuta on pielessä. Mitä se sitten onkaan, jaa. Sitä on nyt vähän vaikea määritellä. Tai kyllähän minä osittain tiedänkin. Mutta suurempi kysymys on, että miten saan asian hoidettua. Ja siihen taas tarvitsee lisää määrittelyä ja öö, etsimistä. Ja vaikka olisi paljon tekemistä ja ohjelmaa koko päiväksi tai vaikka koko seuraavaksi vuodeksi, tuntisin huonoa omaatuntoa, sillä jotain muuta edelleenkin on kesken. Ja se muu on ilmeisen olennaista ja tärkeää. Ainakin minulle, ilmeisesti. Joskus toivon, ettei olisi. Mutta niin vaan on ja siitä ei pääse mihinkään.

Tuntuu ammatinvalintakin aika mutkaiselta nyt. En minä tiedä mikä on mielenkiintoisinta, kannattavinta, motivoivinta ja tarpeellisinta. Aina kun näitä alkaa miettiä, kaikki alkaa tuntua turhalta ja sitten taas kyseenalaistan olemassaolon. Gaah.

Siskokin on näköjään laittanut viestiä, muistutti miehensä tulevista synttäreistä. Tietenkin mie jo unohdin nekin. No, onneksi muistutti. En minä muista nykyään yhtään mitään, en edes uniani. Varmaan vaikea keskittyä niihinkin.
Välillä tuntuu, että olen jumissa pääni sisällä. Perkele.
Haluisin vaan keskittyä juhlimiseen, eli siis + sosiaaliseen kanssakäymiseen. Pääsisin tietyistä ongelmista eroon kertaheitolla. Tai sitten en.

Suosittelen katsomaan elokuvan Apocalypto. Allu eritoten. Tykkään kovasti siitä pääosan esittäjästä, Rudy Youngbloodista. Tykkään oikeastaan kaikesta koko elokuvassa. Ja Mel Gibsonista tiätty :]




np. Mozart - Figaron häät