Ei minun tarttennutkaan upota hankaliin työsyövereihin eikä vaihtaa suunnitelmia, koska sairasloma peruuntui. Jeajea.
Tampereen kaverini tosiaan tuli samalla junalla täällä käymään ja olen nähnyt häntä jo kahdesti, ja huomenna viimeisen kerran ennen hänen Amerikan vuottaan. Voi hurja :[ eräitä tärkeimpiä asioita maailmassa minulle kyllä on ystävät, etenkin tietyt.
Ja eihän netissä eikä missään ole edes ketään, sainko nyt ihan turhaan koneen takaisin, hoh? No ei sentäs, on tässä nyt muutakin juttua. Joo ja en tajua miksi Helsinki aina vammattaa oppilaitostensa valintakoetiedoissa, oli se sitten yliopisto tai mikä tahansa korkeakoulu.
Pitäisköhän kattoa nuo loputkin nauhotukset?

Tosiaan teki oikeastaan hyvää tuo hetkellinen koneettomuus. Se jollain tapaa vielä kohensi murrosvaihettani. Siis kun joo on nyt ollut vähän ajatuskriisiä. Päivät alkavat tuntua hiljalleen paremmilta. Nyt on tämmöinen vaihe. *koputtaa puuta (lue: tietokonepöytä)*
Aina sitä oppii ja tuntee. Kokee. Ja kaikkea. Jollain tapaa tuntuu epämiellyttävältä sanoa ääneen tai kirjoittaa että on ollut hyvä päivä tms. Aivan kuin se manaisi sen jotenkin pois. No eipä sillä, loputonta aallokkoahan tämä on muutenkin. Senkun vaan kuljetaan. Vesireittejä. Välillä vähän ulvoen.

Kuittaan, cheerio.


np. Duffy - Mercy