Kyllähän tämä tilanne nyt ansaitsee sydämen. Juu, menin tänään töihin siihen yhteen baariin taas. Tai siis, juttu meni nyt näin, että suunnittelin meneväni sinne vähän 9 jälkeen. No taas kerran jostain kumman syystä heräsin vasta klo 9:20. Vitutus oli rajaton. En herännyt kellon soimiseen eilenkään, enkä nyt siis herännyt tänäänkään. Mikä vittu siinä on! No kuitenkin, ampaisin sitten matkaan (en ole muuten vielä syönyt mitään enkä jaksa vaivautua vielä) ja huristin pyörällä etiäpäin. Nnnnoh, sitten puolivälissä matkaa pyörästäni irtosi ketjut. Huusin mielessäni että voi jumalauta, ei nyt! Siinä sitten kiireessäni aloin selvitellä miten saan ketjut paikalleen. Hassua jotenkin kun voin ahdistua ihan suunnattomasti pienistäkin asioista, yleensä sellaisista jotka ovat vasta edessäpäin, mutta sitten kun sattuu joku rasittava tapahtuma toisensa jälkeen niin pysyn yllättävän rauhallisena. No kuitenkin, sain kuin sainkin ne ketjut paikalleen ja jatkoin matkaa. Olin perillä 10 aikaan, ja mitä näinkään! Eräs työkaverini oli siellä jo puuhailemassa! Olin ihan että mitä helvettiä sinä täällä teet. Siis se oli onni onnettomuudessa että hän oli siellä! Uskomatonta. En nimittäin tiiä olisinko ehtinyt tehdä miten hyvin. Mutta kuitenkin, se höpötti jotain että "aattelin että tuutkohan sie ollenkaan ni tein sitte tän ite ettei jää tekemättä" "öö, no miten tiesit tulla tänne jos et tienny tuunko vai en?". Tähän en saanut mitään järkevää vastausta, se on niin ihme tyyppi etten tajua. Ei ole ensimmäinen kerta kun se sekoilee jotain ihan omiaan, ja sitten vielä kysymälläkään ei saa selkoa. Oli nyt sitten asia mikä hyvänsä joka sai hänen rattaansa taas pois paikoiltaan niin kiitos siitä. Korvaan hänelle tämän päivän myöhemmin.
Minulla on ihan uskomaton tuuri, oli se sitten huonoa tai hyvää. Käsittämätöntä. Onnistun luikertelemaan tilanteesta kuin tilanteesta.

Kävin muuten vihdoin ostamassa ne junaliput, ja matkalla ketjut irtosivat 4 kertaa. Tiedän nyt pyöräni ketjuista varmaan enemmän kuin omasta päästäni. Selvitin mm. sen että ne irtoavat aina ylämäessä. Pyöräni on vielä takavetoinen, mhöhö. Eli ketjut irtoaa siitä takaa aina. Ei tuosta rotiskosta ole kyllä yhtään mihinkään, pitää vissiin alkaa kävellä töihin. Tai sitten menen äitin pyörällä jos se on silloin aina kotona. Hohhoijaa.

Jokohan minä saisin luettua tuon perkeleen Draculan loppuun. Perjantaihin asti aikaa. Mrkl. Sitten pitää katsoa Housea ja. Mummollakin pitäisi käydä kun ehtisi joskus elämässään. Kriää. Pyh, hyppään Vuokseen ja ajelehdin Venäjälle, jossa jotkut mafiosot todennäköisesti myy minut seksibisnekseen tai ampuvat ehkä samantien kuulan kalloon.

Ainiin, luin tuota raasulaaman juttua ja tulin vähän surulliseksi. En nyt kerro että minkä takia tarkkaan ottaen, sitä paitsi sitä on vähän vaikea määritellä. Enivei. Niin, ja tähän liittyy (tai en minä tiedä liittyykö sitten loppujen lopuksi mutta minä nyt sanon näin kun tätä mieltä olen että niin ja noin) vielä semmoinen juttu että kun meinasin tosiaan sinne töihin mennä ja käännyin kannoillani, niin huomasin että olin saanut viestin. Sitten katsoin että jaa, olinkin saanut kaksi viestiä: siskolta ja raasulaamalta. Ihmettelin, kello oli näet 10. No mutta, luin sitten sen siskon viestin kun se oli siinä ensimmäisenä. Sitten meinasin siirtyä raasiksen viestiin mutta sitä ei ollutkaan enää siellä. Hävisi tykkänään. Tuskin se on siellä ollutkaan ja minun puhelin vammasi taas kerran ja änki jonkun vanhan viestin samaan virtaan siskon uuden viestin kanssa. Mutta näinpä ollen minua kiinnostaa, mitä kaasis on tehnyt 20 vaille 10 tänä aamuna. Ehkä nähnyt painajaisia?
Erikoista.

Nyt menen tupakalle, terve.
PS. Joku homo soitti kai ovikelloa, en aio avata, hähä!


np. Dream Theater - Change Of Seasons