No niin. Kyllä näköjään tästä minun uudesta noususta yrittää milloin mikäkin äpärä tehdä mahdollisimman vaikeaa. Mutta hei, kyllähän minä kestän? Ensin tulee puukkoa selkään, sitten menee pari viikkoa ja ihmisarvo poljetaan maahan natsibuutseilla, sen jälkeen vaan yksi päivä ja tulee puukkoa rintaan. Kertokaahan, mitä vittua minun pitäisi nyt oikein tehdä? En jaksa välittää oikein mistään enää. Edes arkisiin asioihin ei voi luottaa. Kai minä sitten vaan yritän selviytyä niin kauan kun pää kestää. Jäämme innolla seuraamaan, miten tässä lopulta käy.

Alunperin piti kirjoittaa vain lievä avautuminen eräästä pikkuasiasta, mutta päivässäkin ehtii näköjään sataa sen verran paljon lisää paskaa niskaan että uusiks män.

Kirjoittakaa joku ihmeessä minun elämästä kirja, ei tämmöstä voi tapahtua muuten kuin fiktiivisesti. Paskaa tuuria tai paskaa karmaa, who knows.

np. Pariisin Kevät - Astronautti