.. KUKA TEKI MUSTA TÄLLAISEN. Näin siis eilen illalla. Apulannasta on kyse, jos joku ei sitä vielä tajunnut. Ja ennen kaikkea Tonista. Kaikki oli parasta. En jaksa enkä pysty selostamaan teille kaikkea, enkä varsinkaan omia tuntoja osaisi selittää mitenkään. Tähän bändiin liittyy niin paljon kaikkea, ja Toni on lempi-ihmisiäni koko maailmassa, monestakin syystä. Olin tietenkin aivan lavan edessä, ja ennen kaikkea solistin kohilla. Huaah, olin eilen onnellinen.
Nostan hattua myös PMMP:lle, oli kyllä lavakarismaa.

Yöllä keikan jälkeen kun kävelin bussipysäkille kuljin jonkun pariskunnan ohi. Se mies siinä jotain lauleli promilletilassaan ja sitten huusi minulle että "Mul on ikävä sua!" Sanoin että ookoo. Eipä se nainen siihen mitenkään reagoinut, vaan tyytyi ohjaamaan juopunutta oikeaan suuntaan. Hoho.

Mietin tässä rakkautta, ja sitä että onko ystävyys sitä ainoaa pysyvää. Mutta ystävätkin voivat pettää. Mutta jos puhutaan todennäköisyyksistä niin luottaisin enemmän ystäviini. Ja mites sitten jos seurustelee jonkun kanssa, on rakastunut ja näin, sitten tulee joku kriisi ja erotaan ja ollaan vihoissaan eikä haluta enää nähdä ja plää, niin voiko niin käydä. Tai siis, voiko rakkaus vain kadota tai kuolla. Loppua. Oon ajatellut että jos voi niin sitten sitä ei ole alunperin ollutkaan. Tai ehkä sitä sitten rakastaakin koko loppuelämänsä sitä jotain kusipäätä, muttei vaan tiedosta sitä, hö? Voiko sellaista sulkea tai torjua mielestään. En mie tiiä. Mutta niin, ja sitten luin Varpurin päivityksen ja huomasin että ilmeisesti sitä semmoista ikuista tai ainakin pitkäkestoista romanttista rakkautta voi olla. Hee. Tai no, eikö ns. onnistuneen pariskunnan osapuolet ole oikeastaan hyviä ystäviä keskenään? Tai hyviä ystäviä myöskin, pitäähän siinä olla vähän kaikenlaista.


np. Apulanta - Kalamiehen toveri