Voisin vihdoin kirjoittaa kaistapäisestä työkaveristani, niin voin ajan myötä sitten helpommin lisäillä tänne uusia juttuja (niitä tulee lähes päivittäin). En kyllä jaksa ihan kaikkia sen seikkailuja tässä kerralla kertoa, mutta yritän nyt aluksi havainnollistaa edes jokseenkin hyvin.

Ensinnäkin, se stalkkaa (joka on nykyään ihan hieman vähentynyt koska minulla menee hermot). Silloin kun olin tuntenut sen noin pari päivää se pyysi minua kanssaan kuntosalille. Ja siitä lähtien pyytää jatkuvasti milloin mihinkin. Ja kun siinä noin viikon tuttavuuden jälkeen lähdin pakkaamaan muuttokamojani niin tulee viestiä että pääsinkö turvallisesti perille. Ja myöhemmin erinäisiä kuvaviestejä. Kahdesti niissä on ollut kissa, joka tähtää aseella ikkunasta. Ensimmäisessä viestissä oli teksti: "Näen sut maanantaina :)" Ja toisen kerran kun tätä kissaa käytettiin, niin oli mukana teksti "Joku vartioi sinua herkeämättä" . Siinä vaiheessa jo meni pata sen verran jumiin että piti käydä ihan kysymässä mitä vittua. Selityksenä oli joku tarkoitus piristää työpäivää. En tiedä teistä mutta minä en nyt ihan ymmärrä tätä taktiikkaa.

Hän ei myöskään ymmärrä sanaa ei. Ts. joko ihmisen pitää olla hyvin optimistinen tai sitten vaan vitun tyhmä.

Jatkan myöhemmin.

Sitten, positiivisempiin asioihin. Tosiaan, hiukseni ovat taas punaiseeeet. Tai no, oranssit. HYVIN kirkkaat (vaaleampi pohja tällä kertaa, sattuneesta syystä). No Los tietää, hän on nähnyt, muut arvuutelkoot, ainakin piknikiin saakka. Pitäisköhän ottaa jotain kuvia vielä? Mut joo, tunnen taas oloni enemmän omaksi itsekseni. Minut on tarkoitettu punatukkaiseksi, minkäs teet (en siis valita). Maanantainan kun menin töihin niin suurin osa ei reagoinut hiuksiin mitenkään, mutta pari vähän "tutumpaa" oli sitä mieltä että nyt se on hyvä. Meidän ohjaajakin kysyi että onko minun hiukset aina olleet tuonväriset kun näytän niin itseltäni. Muutaman kanssa olen jutellut hiusväreistä ihan analyysiin saakka. Ja nyt tässä viikon edetessä yhä useammat ihmiset töissä on kommentoineet jotain. Eivät vissiin ole oikeen tajunneet vasta kuin nyt. Ja osa ei taida tajuta koko väriä ylipäätänsäkään mutta siitä minä taas en piittaa. Enkä kyllä näekään kaikkia joka päivä enkä muista kaikkia keitä olen nähnyt mutta so not. Joka tapauksessa, tukkani on hyvä, se sopii minulle ja tuntuu omalta. Jes. Kyllä vaaleakin sopii (koska olen vaalea muutenkin, duh), mutta liika kokonaisvaltainen vaaleus sai oloni värittömäksi. Tiätteks.

Nykyään olen sitten punaketun ja suden yhdistelmä, eli harjasusi (kyllä, semmoinen on oikeasti olemassa):

 

np. The Crash - Sugared