Noniin, huominen ohjelma on seuraavanlainen: menen käväisemään kaverin tupareissa ja sitten menen Kouvolan kaverini ja hänen poikaystävän kanssa baariin istumaan. Huom, en aio olla humalassa tai kovin myöhään, sillä menen seuraavana aamuna 7 töihin. Kai tästä ihan kalu tulee tästäkin.
Ja otsikkoon viitaten: ehkä ei pitäisi manata, edes tässä asiassa.

Joo, no mutta, viikonloppuna ehkä voisi rauhoittua sen verran että kykenee tekemään luomistyötä. Voih, edellisestä kerrasta on liian kauan aikaa. Tarkoitan siis semmoista intohimoista, ikikiinnostavaa ja inspiroivaa luomistyötä. Olen laiminlyönyt itseäni.

EDIT//
Ainiinainiinainiin. Tosiaan olen ollut tän viikkoa siellä palolaitoksella töissä, eikä siinä mitään, meni ihan normisti. No, tänään olin sitten viimeistä päivää ja olin semmosessa toimistorakennuksessa. Siinä sitten meinasin mennä yhdestä käytävän ovesta kun joku mies (ilmeisesti uusi palopäällikkö tai joku, suhteellisen nuori, ehkä kai, emt whatever) tuli vastaan siinä oviaukossa ja hilpeästi tokaisi "No niin, päivää päivää!" Se tuli aika puun takaa, mutta sain kuitenkin vastattua. Mutta huom, olin nyt siis sen kanssa jumissa siinä oviaukossa! Sitten se ojensi kättään ja aattelin että mitä helvettiä, no, se halusi sitten kätellä ja esitteli itsensä. Siinä sitten tiputin kaikki mahdolliset tavarat käsistäni lattialle kun sähelsin kaiken kättelyn ja oviaukon tiimellyksessä ja. Mies suhtautui hilpeästi "Oho!". Pääsin sitten eteenpäin ja huvitin itseäni. Siellä tyyppi sitten vielä vaelteli hilpeänä käytävillä. Noh, ei tämä vielä tähän jää. Loppuvaiheessa olin yhden pitkähkön portaikon keskivaiheilla, ja sitten tämä tyyppi tuli pyytämään rikkalapiota lainaksi. Ja siis kun ei minulla edes ollut mitenkään hermostunut olo missään vaiheessa tai mitään, vaan ihan normi, mutta jostain syystä sain sähellettyä niin että se hiivatin kihveli kaatui ja rymisteli koko sen pitkän portaikon alas asti. En voinut muuta kuin katsoa ja miettiä että ei oo totta, nauraisko vai itkiskö nyt. Tyyppi suhtautui asiaan jälleen kerran hyvin hilpeästi ja rennosti. En minä tajua, nauroin itelleni loppuajan että mikä tässä nyt oikein mättää että aina kun tuo tulee lähettyville ei pysy tavarat käsissä.
Ei minulla muuta, loppu Merlen uskomattomille sattumille osa 1.


np. Keane - Somewhere Only We Know