Masennus tänä päivänä. Siitä puhutaan nykyään enemmän. Sitä käsitellään enemmän, ja se on jollain tapaa hyväksyttävämpää. Ja luulenkin, että nykyään on paljon sellaisia ihmisiä, jotka tavallaan turhaan masentuvat, tai ehkä jopa vaan luulevat masentuvansa. Ts. jos heille tulee jokin huono ohimenevä elämänvaihe, tunnetila tai mikä vaan, niin he saattavat tavallaan itse pahentaa sen masennuksesi pohtimalla sitä. Siis että ovatkohan he nyt masentuneita jne. Sitä sitten uppoutuu itseensä liiaksi ja ajaa itsensä masennukseen. Valitettavaa mutta niin on varmaankin käynyt joillekin ihmisille. Enkä nyt puhu itsestäni, se on aivan toisenlainen tarina.

Mietin myös sitä, että saatan vetäytyä tietynlaisista ihmissuhteista. Ei minua tälläkään hetkellä kiinnosta, eikä ole ikinä oikein muutenkaan kiinnostanut setviä ihmissuhdeasioita ja esimerkiksi hoitaa ja miettiä parisuhdetta tai muuta arkipäiväistä sontaa. Siis nimenomaan tavallisia yleisen kaavan mukaisia ihmissuhdekuvioita, tavallisten ihmisten asioita. Ja en minä osaa olla tavallisten ihmisten kanssa. Olen sen verran outo. Omintakeinen. Ja minusta se olisi oikeastaan tylsääkin, se tuntuu taannuttavalta. Ettei jotenkin saa toteuttaa itseään. Tai kyllä tällä hetkellä pystyn (vaikken aina oikein mielelläni tahdo), mutta saattaa olla että elämän myötä en myöhemmin pysty. Tai etten ainakaan viihdy erityisemmin heidän seurassaan. Siskoni on varsin ns. tavallinen ihminen, mutta hän on perheenjäsen, ja tietää että olen outo (ja on siitä välillä hyväntuulisesti huvittunut, muttei tuomitse). Siinä on sellainen ymmärrys, eikä se haittaa meidän kanssakäymistä. Meidän suhde on aivan eri asia. Olen aina miettinyt, että millaisena olen oma itseni. Niin voisin nyt luulla, että outona, outojen asioiden ja ajatusten parissa ja outojen ihmisten seurassa olen eniten kotonani. Silloin ehkä viihtyy parhaiten omana itsenään.

Ja kerrankin kun minä haluaisin kirjoittaa ajatukseni pääni sisältä, ettei ne unohdu, niin yksi ääliö tuossa patistaa siivoamaan. Cheese us. Miksen saa tehdä asioita omaan tahtiini. Toimintakykyni lamaantuu saman tien jos joku tulee sanomaan milloin ja miten minun pitäisi jotain tehdä. Ne on minun asioita, prkl.


np. Jenni Vartiainen - Malja