Tulin nyt tänne kirjoittelemaan kun en saa unta. En siis ole edes koittanutkaan vielä, koska ei väsytä eikä sen enempää myöskään nukuta. Kohta vaan pitää mennä väkisin.

Tässä viime aikoina turhautumiseni mulkkuihin sun muihin paskiaisiin on vaan korostunut, kun on ruvennut oikeen tajuamaan että millaisia ihmisiä sitä loppujen lopuksi on ympärilleen kerännyt. Hyvähän se on herätä, se vaan väistämättä aiheuttaa konflikteja koska vaadin asioihin muutosta. Tää on tämmöst. Myllerrän itseni irti.

Ämmämäisyys on sitten toinen asia. Myllerryksestä huolimatta esim. minulla henkkoht. ei ole mitään tarvetta eikä mielenkiintoa alkaa kenellekään ilkeäksi. Mielestäni se ei ole välttämätöntä (joskus kuitenkin valitettavan tarpeellista). Muutenkin typerryttää se ajatus että olisi muka vain kaksi vaihtoehtoa: polje tai tule poljetuksi. Miten lie. MUTTA. Kun on olemassa vielä semmoinen ilmiö, että vaikka itse et halua muutosta aikaan alkamalla nk. ämmäksi, ni muut nimeää sinut semmoiseksi joka tapauksessa ihan vaan sen takia että olet lähtenyt tekemään sitä muutosta, ja näin tehnyt enemmän tai vähemmän itsekkäitä (lue: itselle hyödyllisiä, toisiin ihmisiin mitenkään liittymättömiä) ratkaisuja. Teit sen sitten ilkeästi tai et. Ei sillä ole väliä siinä vaiheessa. Olet kehdannut astua rajojesi yli, sinua tulee rangaista. Koska siihen on totuttu.

Vaan eikö se ihmisten todellinen itsekkyys piile juuri siinä? Että ei edes ajatuksen tasolla voi sallia toiselle ihmiselle omaa tahtoa, omia asioita ja ennen kaikkea rauhaa. Että mikä nyt sitten loppujen lopuksi on itsekästä ja mikä ei. Mistä/kenestä pitää välittää ja minkä verran? Onko itsekkyydessä harmaita alueita vai onko se aina joko tai? Annat kaiken tai et mitään.

Ja mitä on ne tuntomerkit, mistä huomaa että itsellään on liiaksi pää pusikossa eikä tajua että syyttelee jo liikaa muita. Ehkä vika onkin (myös) itsessä? Mutta miten tämä menee käytännössä, jos on alunperin tottunut aina ajattelemaan että ennen kaikkea kaikki on kuitenkin aina sinun vika. Missä se todellisuuden raja menee. Ihmiset myös manipuloivat toisia uskomaan mitä tahtovat. Toiset uskovat helpommin, toiset eivät mitenkään. Ach, tasapaino.

Sitten ihmetellään vielä, miksi jotkut niin hanakasti vetäytyvät vaan omiin oloihinsa? Ihmiset on hulluja.

Nonnii, menen nukkumaan.

np. The Fray - Heartbeat