Kynnin sitten asfalttia tuossa tiistaina. Juu, ei siitä sen enempää. Sen jälkeen liikuin pimeässä kotiin, kaupunki vissiin säästänyt katulamppukuluissa, hihhei. Tämähän kuulosti melkein vertauskuvalliselta? Vaikkei kyllä suureksi osaksi ollutkaan.

I could just murder my boss. Miten se akka voi olla niin käsittämättömän typerä. Tänään tuli mitta niin täyteen, enemmän kuin aiemmin. Toivon, että se saa kuulla kunniansa niiltä remonttimiehiltä. Ainakin maalarisetä oli näreissään, hoho. Oppisi sekin ääliö jotain. Ja kaiken ironian lisäksi, sain tänään töistä postia, ilopuntari-lappusen, jossa on mm. esimiestä koskevia kohtia. Onkin aika saatanan iloinen mieli tämän päivän osalta. Siitä saattaisi tulla kyllä aika maukas palautelappunen. Sehän on tietenkin nimetön, mutta eiköhän niistä ikä -ja työskentelyaikakohdista huomaa kenen kirjoittama mikäkin lappu on. Mietin vaan, että jos löytyy yksikin esimiesnegatiivinen lappu, se natsi varmaan ottaa käyttöön joukkorangaistuksen ja pistää meidät ryömimään mudassa ja kantamaan paskaa omaan kotiin tms. "Onko kellään vielä jotain valittamista?!"
Hahahahahaa. Odotan kammolla ja innolla päivää jolloin merkelöin sen naisen.

Tahdon tanssia. Vaikka valssia. Tai jotain.

Voisin kirjoittaa jotain viisasta tai ainakin mukaviisasta mutten jaksa nyt ajatella. Jaksan nyt vaan puhua/kirjoittaa tunnoista. En varsinaisesti niistäkään, mutta jos jostain niin niistä, tällä hetkellä, näköjään. Äsken. Jotain?

En ole nyt tyytyväinen tähän loppuun, mutta tällaiseksi se jääköön. Se jos mikä on toisinaan kieron vapauttavaa; jättää asioita kesken. Etenkin kun usein vastaava aiheuttaa ahdistusta tai ajatuksen takaraivoon.


np. Mokoma - Kasvot kohti itää