Istuttiin tänään äitin kanssa parvekkeella ja ihmeteltiin elämää. Sitte luin äidille Eino Leinon runoja. Mhee.
Äidin äiti oli kuulemma joskus sanonut että "Meiltä salataan kuoleman ilo, jotta jaksettaisiin elää."
Niin. Sanoi se myös että "Ihmiselle on annettu järki, tahto ja voima, ja niitä pitää käyttää.". Tämä jälkimmäinen taisi liittyä jotenkin selviytymiseen. Thjaa-a.

Joo ja sitten olin ihan järkytyksissäni kun mentiin kauppaan, näin nimittäin ensimmäistä kertaa noin viiteentoista vuoteen vanhan tarhakaverini :o paras kaverini vielä. Hän ei muistanut minua :/ mutta minä kyllä olen aina muistanut. Ja joskus olen miettiny että mihinhän hän on päätynyt, ja koko tämän ajan se onkin asunut samassa kaupungissa, hö. En minä sitä olisi tunnistanut jos olisin itsekseni nähnyt jossain mutta kun meidän molempien äidit oli mukana niin. Hän näytti kyllä vieläkin tosi saman näköiseltä kuin silloin ennenkin :) Mut niin, ehkä se ei sitten muista minua kun selvis että se onkin minua 2 vuotta nuorempi. Ja tosiaan tarhassa kun oltiin niin minä olin sentään 4-5-vuotias. Eli hän jtn 2-3-vuotias. Ezillai.
   Höhö, huokuuko minusta joku äidillisyys tai jtn kun siinä kassoilla sitten oli joku äiti penskojensa kanssa ja sitten semmoinen pikkupoika juoksee minun jalkoihin kiinni. En tiiä oliko erehdys vai mikä :) hassua oli. Siitä se sitten lähti taas porskuttamaan ympäri kauppaa.
   Joo ja sitten kotimatkalla. Merle pyöräilee osa 2. Poleksin siinä sitten ylämäessä jälleen. Noh, joku äijä puuskuttaen polkee siihen viereen ja sanoo "Pitää vaan polkee vaikkei jaksaiskaan, hehheh!"
"No nimenomaan..."
"Pakko vaan silti yrittää! *polkee ohi*"

Siis mikä ilmiö tämä nyt oikeen on että pyöräilevät miehet on ruvenneet heittämään minulle jtn ihme läppää?

Merle kuittaa, kiitos tästä. Sisko perheineen tulee huomenna, jau.


np. Weezer - Island In The Sun